Vaikka heittäisin kaiken tuleen niin en pääsisi yli Annoit merkin sanasi painon se pysyy kiinni Ei ole yötä ei päivää jona en katsele taakse Katson taakse: mahdottomat maailmat turhat työt Lähdin pois: maa ruumiin maa tie niveltyi luunkeltaisen valon saarekkeet johdattivat autiuteen Kaiken hajonneen ja ajan syömän hahmossa muistutus: olen seuraava olen jossain täällä vielä mutten kauaa enää Vaikka heittäisin kaiken tuleen niin en pääsisi yli annoit merkin sanasi painon se pysyy kiinni
Synteettistä paahtoa ja jylhää goottilaispsykedeelista äänimaisemaa, jonka pseudokosmillinen sävy ruokkii romanttista kaukokaipuuta.